Kristina Reginan yläkannella otetaan aurinkoa aina kun sää salli. Punaisellamerellä oli usein liian tuulista auringonpalvontaan. Laiva on saapumassa Sharm el Sheikhin satamaan.
M/S KRISTINA REGINA. "Hei hoi, sä jätkän oma kulta..."
Yhteislaulu raikaa m/s Kristina Reginan Ankkurisalissa.
Laivan ikkunoiden takana lipuu Egyptin aavikkoranta, mutta emme anna sen häiritä vaan laulamme täysin palkein. "Oi joi sun lempesi on tulta..." On keskiviikko, meripäivä, jolloin satamaa ei näy, eikä eksotiikka jaksa pariasataa suomalaista risteilyturistia tänään kiinnostaa. Eksotiikkaa on ollut jo niin paljon, että jaloissa kivistää. Lauantaina lensimme Helsingistä Sharm el Sheikhiin ja meidät lastattiin laivaan Punaisenmeren risteilylle. Sen jälkeen olemme jo poikenneet kahdessa satamassa. Niistä olemme singahdelleet busseilla ällistelemässä Luxorin suuria nähtävyyksiä eli faaraoiden hautoja ja Karnakin temppeliä, Jordanian Wadi Rumin autiomaata ja Petran muinaista kalliokaupunkia. Upeita paikkoja kaikki, erityisesti Petra, yksi maailman suurista ihmeistä. Ei niitä tosin ehtinyt kovin kauan ihailla, kun piti jo lähteä takaisin laivalle illalliselle ja nukkumaan. Tänään laivalla huilataan. Illalla on arabialainen ilta ja naamiaiset, ja jokailtaiseen tapaan taas humppaa.
Pienellä tanssilattialla huomion kiinnittävät yrittäjä Heikki Ilves ja kehitysvammaisten ohjaaja Kirsi Ilves Lohjalta. Heikki on pukeutunut palestiinalaishuiviin eli Sheikki Heikiksi. Ilveksiä suomalaisristeily houkutteli varsinkin siksi, että kilpatanssia harrastava pari saa tangota täällä päivittäin. Tämä on jo neljäs kerta, kun he ovat Kristina Reginan matkassa - kaksi kertaa he ovat olleet Välimerellä ja kerran Kanariansaarten-kierroksella. "Meillä ei ole kielitaitoa. Täällä on suomalainen henkilökunta", Kirsi Ilves kertoo. He eivät osallistu pitkille retkille Luxoriin ja Petraan vaan käyvät satamista ostoksilla, rannoilla ja kävelyillä. Ja viihtyvät laivalla. "Kun tänne tulee, on kuin kotiinsa tulisi."
Kristina Regina on eriskummallinen risteilyalus. Siitä puuttuu hohto ja kimallus, joilla suuren maailman luksusristeilijät houkuttelevat. Ei ole show'ta ja gaalaa, vain pari miestä pikkulavalla soittamassa, tietokilpailuja päivien piristeeksi. Ei ole edes uima-allasta, vain pienet suihkut pienten hyttien pienissä vessoissa. Koko laiva on niin pieni, että se näyttää suurten risteilijöiden vieressä söpöltä purkilta. Silti asiakkaat tulevat uudestaan ja uudestaan. Tällä risteilyllä noin joka kolmas on ollut tällä laivalla ennenkin, joskus vanhoja asiakkaita on kaksi kolmesta.
Henkilökunta ja kanta-asiakkaat tervehtivät toisiaan nimeltä, ja asiakkaatkin kutsuvat laivaa sen lempinimellä Vanha Rouva.
Kyydissä on kaikenikäisiä, mutta keski-ikä on 55-60 vuotta, arvioi risteilyisäntä Jukka Helin. 50-vuotias alus rakennettiin aikoinaan ruotsinlaivaksi. Nyt sen omistaa kotkalainen Partasen suku, joka on keksinyt omaperäisen, suomalaisiin vetoavan konseptin: Se seilauttaa suomalaisturisteja vuoden kierron mukaan eri puolilla maailmaa, tänä vuonna muun muassa Punaisellamerellä, Välimerellä, Mustallamerellä, Norjan rannikolla ja Grönlannissa. Laivalta tehdään paljon kiehtovia retkiä maihin, ja aluksella on alueen hyvin tuntevia suomalaisluennoitsijoita. Nyt mukana on lintuguru Dick Forsman. Vetoavinta laivassa on sen kotoisuus.
Se on remontoitu huolella vanhaa kunnioittaen: sisustus on kuin mummolasta. Kahvilasta saa suomalaista sumppia, tuoreita korvapuusteja ja lohiruisleipää. Niitä tarjoilee henkilökunta, joka osaa harvinaisen taidon: olla yhtä aikaa ystävällinen ja rento.
Kaikki laivalla puhuvat suomea keskenään. Kuin mökillään olisi, kuten laivan entinen työntekijä Taina Väistökoski on gradussaan osuvasti kuvaillut. Täällä matkustajien silmistä puuttuu pelokas kiilto, josta suomalaisturistit maailmalla tunnistaa. On turvallinen olo. Ei ahdista eksotiikka eikä erilaisuus.
Eihän se kaikille sovi.
Eläkkeellä oleva helsinkiläinen psykoterapeutti Anneli Jokinen on tottunut omatoimimatkailija, eikä hän usko, että tulisi risteilylle pian uudestaan. Retket olivat kyllä hyviä, laivan tietokilpailut ja yhteislaulut hauskoja, Forsmanin luennot hienoja, kanssamatkustajat mukavia. Mutta: "Pitäisi olla vähän kansainvälisempi olo. Tässä sitä ei ole. Minulle matkustamiseen liittyy se, että tapaa muunmaalaisia, edes turisteja. Jos hyvä tuuri käy, niin paikallisiakin." Vanhan Rouvan retkillä paikallista elämää näkee bussin ikkunasta, sieltäkin aika vähän.
Aamiaisella syödään puuroa ja ruisleipää.
Muuten meno on kovin epäsuomalaista. Matkustajat sanovat toisilleen hyvää huomenta. Ja hymyilevät! Muutamassa päivässä laivaan on kehkeytynyt kyläyhteisö, jossa jopa harjoitetaan smalltalkia luontevasti puolituntemattomien kanssa. Iltaisin otetaan olutta ja drinkkejä pikkuhumalaan asti, mutta kukaan ei örvellä. Se tuntuisi sopimattomalta. Aamupalan jälkeen lähdetään bussilla Kairoon pyramideille. Kaikilla on hartiat ja polvet visusti vaatteiden peitossa. Se johtuu siitä, että meidät on kurssitettu laivalla viimeisen päälle. Ennen jokaista retkeä risteilyisäntä kertoo tarkkaan, mitä retkellä tapahtuu ja miten on sopivaa pukeutua. Tähän tyyliin: "Täällä ei paikalliset tytöt ui bikineissä. Voittehan te kokeilla. Näette sitten miten käy. En suosittele. Maassa maan tavalla."
Pyramideilla katselemme alentuvasti venäläisnaisia, jotka kulkevat minihameissa ja pikkutopeissa.
Sfinksin vierellä vantaalainen tulliylitarkastaja Hannele Jäämaa hymyilee leveästi. "Taas on yksi unelma toteutettu. Olen nähnyt sfinksin." Juttelemme Jäämaan kanssa kaikista maailman paikoista missä olemme käyneet. Jäämaa on reissannut Etelä-Afrikat, Guatemalat, Meksikot. Kohta hän lähtee Thaimaahan, kunnon kulttuurikiertomatkalle.
Risteilyllä on myös paljon tällaisia maailmaa nähneitä, kielitaitoisia ihmisiä. Pyramideilta mennään taas takaisin laivalle, suoraan saunaan. Kiuas sihahtelee ja on mukavan kuuma. Lauteilla ihastelemme keravalaisen diakoniatyöntekijän Tiina Laineen kanssa pyramideja ja muistelemme Petran reissua. Olemme jo kuin vanhat tutut. Lauantaina viikko on täynnä, ja lennämme kotiin Suomeen.
Vanha Rouva jatkaa matkaansa uusien tulijoiden kanssa, Suezin kanavan läpi Välimerelle, ja sieltä taas vähitellen maailman muille merille.
Ensi vuoden lokakuussa vanhojen laivojen palomääräykset tiukentuvat, ja Rouva tarvitsisi kovin kalliin remontin.
Voi olla, että Vanha Rouva ei enää kauan seilaa.
1 kommentar:
Nu blev det för mycke finska för mig!!! Jag räknar med att du informerar mig om väsentligheterna.
Skicka en kommentar